Plotteri sammuu harvoin kauniina heinäkuun iltapäivänä, vaan yleensä silloin, kun sumu nousee, akku hyytyy tai vene keinuu kapeassa salmessa. Paperinen merikartta ja kompassi ovat varajärjestelmä, jonka avulla matkaa voi jatkaa turvallisesti, kun sähköiset laitteet pettävät. Artikkeli on tarkoitettu moottori- ja purjeveneilijälle, joka käyttää päivittäin karttaplotteria tai puhelimen navigointisovellusta mutta haluaa varautua siihen, että näyttö pimenee. Lopuksi tiedät, millaiset kartat ja kompassit kannattaa hankkia, miten niitä käytetään ja mitkä virheet tekevät varajärjestelmästä hyödyttömän.
Miksi sähköinen navigointi pettää väärällä hetkellä
Veneen elektroniikka toimii kosteassa, tärisevässä ja usein suolaisessa ympäristössä. Tavallisimmat viat ovat arkisia: liitin hapettuu, sulake palaa, GPS-antennin kaapeli hankautuu poikki tai jännite laskee hetkeksi moottoria käynnistettäessä niin, että plotteri käynnistyy uudelleen. Akkujen kunto ja latausjärjestelmän mitoitus ratkaisevat paljon, ja niistä kerrotaan tarkemmin artikkelissa veneen sähköistyksestä, akuista ja latauksesta.
Tyypillinen tilanne on Saaristomerellä. Perhe ajaa kuusimetrisellä ohjauspulpettiveneellä Turusta kohti Nauvoa, ja reitti näkyy tuulilasin alla telineessä olevasta puhelimesta. Aurinko lämmittää puhelimen, se sammuu ylikuumenemisen takia Airistolla, ja edessä on kapeita väyliä sekä kymmeniä saaria. Jos veneessä ei ole karttaa, kuljettaja joutuu arvaamaan, mihin väylään viittojen pitäisi johtaa.
Elektroniikan omat viat eivät ole ainoa uhka. Suomenlahdella ja Itämerellä on vuodesta 2023 lähtien raportoitu toistuvia GPS-häiriöitä. Kun satelliittipaikannus on häiriintynyt, plotteri, puhelin ja älykello voivat näyttää virheellistä sijaintia samaan aikaan. Kompassi toimii ilman satelliitteja.
Millainen paperinen merikartta veneeseen kannattaa hankkia
Huviveneilijälle käytännöllisin vaihtoehto on merikarttasarja. Se on kirjamaisesti sidottu karttapaketti, joka kattaa yhden veneilyalueen pääosin mittakaavassa 1:50 000 ja sisältää lisäksi tarkempia satamakarttoja. Sarjoja on saatavilla rannikon eri osiin sekä suurille järville, kuten Saimaalle ja Päijänteelle. Yhden sarjan hinta on tavallisesti noin 60-90 €. Venetarvikeliikkeiden karttavalikoimasta kannattaa valita juuri sen alueen sarja, jolla todella veneilee.
Ostovaiheessa kannattaa katsoa ensimmäiseksi painovuosi. Väyliä siirretään, viittoja muutetaan ja syvyystietoja tarkennetaan. Hyvin vanhoissa kartoissa on lisäksi käytetty vanhaa KKJ-koordinaattijärjestelmää, joten GPS:n antamat koordinaatit voivat osua kartalla kymmenien metrien päähän todellisesta sijainnista. Uudemmissa kartoissa käytetään EUREF-FIN-järjestelmää, joka on yhteensopiva GPS:n kanssa. Myös syvyyksien vertailutaso on vaihtunut N2000-järjestelmään.
Kartan säilytyksellä on merkitystä. Veneen pohjalaatikossa kastunut kartta on hyödytön, joten sarja kannattaa pitää vesitiiviissä karttasuojassa, josta sen saa käyttöön yhdellä otteella ohjauspaikalta.
Kompassin valinta: kiinteä ohjauskompassi ja käsisuuntimakompassi
Kiinteä ohjauskompassi asennetaan kuljettajan näkökenttään. Esimerkiksi Silvan, Ritchien ja Plastimon venekompassit maksavat koosta ja asennustavasta riippuen noin 80-300 €. Asennuspaikka on tärkeämpi kuin merkki. Kaiuttimet, sähköjohdot, teräsrakenteet ja jopa työkalulaatikko kääntävät neulaa, ja tätä virhettä kutsutaan eksymäksi.
Käsisuuntimakompassi maksaa noin 50-120 €, ja sillä otetaan suuntimia majakoihin, saarten kärkiin ja muihin maamerkkeihin. Kahden suuntiman leikkauspiste kartalla kertoo veneen sijainnin. Soutuveneessä, kanootissa ja pienessä avoveneessä käsikompassi riittää usein ainoaksi kompassiksi.
Kokenut veneilijä tarkistaa kompassin linjataulujen avulla. Kun vene ajaa linjataulujen muodostamalla linjalla, kompassilukemaa verrataan kartalta mitattuun linjan suuntaan. Jos ero on enemmän kuin pari astetta erannon huomioimisen jälkeen, eksymä kannattaa selvittää ja kirjata taulukkoon.
Paperikartan ja kompassin käyttö varajärjestelmänä
Varajärjestelmästä on hyötyä vain, jos se on valmisteltu ennen lähtöä. Ammattilainen aloittaa maissa, ei vasta vesillä, kun plotteri on jo sammunut.
- Piirrä reitti karttaan lyijykynällä ja kirjaa jokaisen osuuden suunta ja pituus meripeninkulmina.
- Muunna kartalta mitattu tosisuunta kompassisuunnaksi vähentämällä siitä itäinen eranto. Etelä-Suomessa eranto on noin 9-11 astetta itäistä, ja Pohjois-Suomessa se on suurempi.
- Merkitse kartalle lähtöaika ja jokaisen käännöspisteen ohitusaika. Kun ajonopeus on 20 solmua, yksi meripeninkulma kuluu kolmessa minuutissa.
- Seuraa matkan aikana maamerkkejä, kuten majakoita, viittoja ja saarten muotoja, ja kuittaa ne kartalle.
- Jos sijainti on epävarma, hidasta ja aja seuraavaan tunnistettavaan viittaan, ennen kuin jatkat väylää eteenpäin.
Tähän liittyy yksi tärkeä poikkeus. Kapeassa saaristossa liukuvauhdilla kompassisuunnan mukaan ajaminen on liian hidasta ja tarkkaa työtä, joten kuljettaja navigoi silmällä ja kartalla viitta kerrallaan. Kompassin merkitys korostuu avoimilla selillä, sumussa ja pimeällä. Sähköisen ja paperisen navigoinnin eroja käsitellään laajemmin artikkelissa GPS-laitteista ja merikartoista.
Yleisimmät virheet paperikartan ja kompassin kanssa
Ensimmäinen virhe on väärä tai vanhentunut kartta. Moni veneilijä ostaa kesämökin naapurilta 15 vuotta vanhan sarjan eikä huomaa, että lähivesien väylä on merkitty uudelleen. Kartta kannattaa uusia 3-5 vuoden välein, ja väylämuutoksia voi seurata Traficomin Tiedonantoja merenkulkijoille -julkaisusta.
Toinen virhe on tarkistamaton kompassi. Kun konsoliin on asennettu uusi plotteri, kaiutin tai USB-laturi aivan kompassin viereen, eksymä voi olla 15-20 astetta. Sumussa tällainen virhe vie veneen täysin väärään salmeen.
Kolmas virhe on se, että käyttöä ei ole harjoiteltu koskaan. Pimeä lokakuun ilta tai sumu on huono hetki etsiä karttasarjasta oikeaa sivua ja muistella, lisätäänkö eranto vai vähennetäänkö se. Yksi harjoitusmatka kesäpäivänä plotteri sammutettuna opettaa enemmän kuin kirjat.
Myytti: puhelin riittää varanavigaattoriksi
Usein ajatellaan, että plotterin varajärjestelmäksi riittää puhelimen karttasovellus. Puhelin on kuitenkin riippuvainen samoista asioista kuin plotteri: satelliittipaikannuksesta, akusta ja usein myös veneen latausjärjestelmästä. GPS-häiriö vaikuttaa molempiin yhtä aikaa. Puhelin myös ylikuumenee auringossa ja hyytyy kylmässä syyskelissä.
Puhelin on hyvä kolmas navigointikerros. Varajärjestelmäksi se ei sovi, koska vara toimii vain, jos se ei ole riippuvainen samasta asiasta kuin ensisijainen järjestelmä.
UKK
Onko paperinen merikartta pakollinen huviveneessä?
Paperikarttaa ei ole säädetty huviveneisiin erikseen pakolliseksi. Vesiliikennelaki kuitenkin edellyttää, että kuljettaja on huolellinen ja tuntee kulkemansa reitin. Ajantasainen kartta on käytännössä helpoin tapa täyttää tämä velvoite silloinkin, kun elektroniikka ei toimi.
Kuinka usein merikarttasarja kannattaa uusia?
Noin 3-5 vuoden välein tai aina, kun omalla veneilyalueella on tehty väylämuutoksia. Ennen kautta kannattaa käydä läpi Traficomin tiedonannot ja merkitä muutokset vanhaan karttaan, jos uutta painosta ei ole vielä ilmestynyt.
Riittääkö käsikompassi kiinteän ohjauskompassin tilalle?
Soutuveneessä, kanootissa ja alle viisimetrisessä avoveneessä käsikompassi yleensä riittää. Kabiiniveneessä ja purjeveneessä, joilla ajetaan avomerellä tai yöllä, kiinteä ohjauskompassi on selvästi turvallisempi, koska sitä voi seurata koko ajan ohjauksesta irrottamatta.
Varajärjestelmä toimii vain harjoiteltuna
Paperinen merikartta ja kompassi maksavat yhteensä noin 150-400 €. Summa on pieni verrattuna plotteriin tai veneen arvoon. Kartan pitää olla ajantasainen ja oikealta alueelta, kompassin pitää olla tarkistettu ja asennettu kauas häiriölähteistä, ja reitin suunnat pitää kirjata ennen lähtöä. Kun lisäksi ajaa kerran kesässä yhden tutun reitin plotteri sammutettuna, varajärjestelmä on käyttökunnossa silloin, kun sitä oikeasti tarvitaan.