Navigointi pimeällä yllättää monet veneilijät syksyllä, kun ilta tummuu tuntia aiemmin kuin heinäkuussa ja paluumatka mökiltä tai kalavesiltä venyy pimeän puolelle. Tässä artikkelissa käydään läpi navigointi pimeällä käytännössä: mitä kulkuvaloja veneessä pitää olla, miten loistoja ja valaistuja merkkejä luetaan ja mitä syksyn ajoissa kannattaa tehdä toisin kuin kesällä. Kun nämä ovat hallussa, lokakuun iltaa ei tarvitse jännittää.
Kulkuvalot – mitä veneessä pitää palaa
Kulkuvalot pitää pitää päällä auringonlaskusta auringonnousuun ja aina, kun näkyvyys on huono. Säännöt tulevat kansainvälisistä meriteiden säännöistä (COLREG), joita Suomen vesiliikennelaki noudattaa. Säännöt koskevat myös sisävesiä, eli Saimaa ja Päijänne eivät ole poikkeus.
Alle 12-metrinen moottorivene tarvitsee punaisen ja vihreän sivuvalon sekä ympäri näkyvän valkoisen valon. Avoveneissä ja ohjauspulpettiveneissä nämä on yleensä toteutettu keulan yhdistelmävalolla ja perän valomastolla. Alle 7-metrinen vene, jonka huippunopeus on enintään 7 solmua, pärjää pelkällä valkoisella ympäri näkyvällä valolla. Rajatapaus on soutuvene tai kanootti: niissä riittää taskulamppu, jolla näyttää valoa ajoissa törmäyksen välttämiseksi.
Purjeveneessä moottorilla ajettaessa käytetään moottorikulkuvaloja, vaikka purjeet olisivat ylhäällä. Alle 20-metrisen purjeveneen mastonhuipun kolmivärivaloa saa käyttää vain purjehdittaessa. Moni unohtaa vaihtaa valot, kun moottori käynnistetään.
LED-yhdistelmävalo maksaa tyypillisesti 30-90 € ja valomasto 40-120 €. Valikoimaa löytyy navigointivaloista, ja esimerkiksi Lalizasin ja Osculatin valoissa on E-hyväksyntä tai COLREG-merkintä. Tarkista se aina, sillä halvimmat verkkokaupan valot eivät välttämättä täytä näkyvyysvaatimuksia.
Loistojen ja valaistujen merkkien lukeminen
Pimeällä merimerkkien värejä ja muotoja ei näe, joten tunnistaminen tapahtuu valon värin ja rytmin perusteella. Merikartassa jokaisen loiston kohdalla on merkintä, esimerkiksi Fl(3) G 10s. Se tarkoittaa vihreää valoa, joka välähtää kolme kertaa kymmenen sekunnin jaksossa. Kokenut kuljettaja laskee rytmin sekuntikellolla eikä arvioi sitä silmämääräisesti.
Sektoriloisto on Suomen saaristossa pimeänavigoinnin selkäranka. Valkoinen sektori osoittaa kulkukelpoisen vesialueen, ja punainen ja vihreä sektori varoittavat väylän reunoista. Jos valkoinen valo vaihtuu värilliseksi, olet ajautumassa pois turvalliselta alueelta. Sektorien rajat on piirretty merikarttaan, ja ne kannattaa käydä läpi jo kotona ennen lähtöä.
Linjaloistot ovat kaksi päällekkäistä valoa, joista ylempi on kauempana. Kun valot ovat pystysuorassa linjassa, olet väylän keskilinjalla. Kardinaalimerkkien valot ovat valkoisia, ja niiden vilkkujen määrä kertoo ilmansuunnan: pohjoinen vilkkuu jatkuvasti, itä kolmesti, etelä kuudesti pitkällä välähdyksellä ja länsi yhdeksän kertaa. Perusteet löytyvät tarkemmin artikkelista viitat ja merimerkit.
Myytti: kirkas valonheitin tekee pimeäajosta turvallista
Moni uskoo, että tehokas valonheitin ratkaisee pimeän ongelman. Käytännössä on toisin. Jatkuvasti päällä oleva 1 000 lumenin valo heijastuu sumusta, sateesta ja omasta tuulilasista, jolloin näet vähemmän kuin ilman sitä. Se myös vie silmien pimeänäön, jonka palautuminen kestää 20-30 minuuttia.
Valonheitin on tarkoitettu lyhyisiin tarkistuksiin: merkin, laiturin tai pyydyslipun etsimiseen. Ohjaamossa toimivat paremmin punavaloinen otsalamppu ja plotterin yötila. Garminin, Raymarinen, Simradin ja Lowrancen laitteissa on yötila, jossa näyttö himmenee ja värit muuttuvat tummiksi. Täysikirkas 9 tuuman näyttö häikäisee pimeällä yllättävän paljon.
Toisen kulkijan häikäiseminen valonheittimellä on vaarallista. Se on myös huonoa merimiestaitoa.
Syksyn ajot – mikä muuttuu elo-marraskuussa
Etelä-Suomessa aurinko laskee elokuun lopussa noin kello 20.30 ja lokakuun puolivälissä jo ennen kello 18:aa. Pohjois-Suomessa päivä lyhenee vielä nopeammin. Lauantaina lähdetty kalareissu Saaristomerellä voi päättyä täysin pimeässä, vaikka paluu olisi suunniteltu kello 17:ksi.
Syksyllä Itämeren ja järvien vesi on 6-10-asteista. Jos putoaa veteen, toimintakyky voi heiketä jo 10-15 minuutissa, joten pelastusliivi tai kelluntapuku on syksyllä pakollinen, ei suositus. Myrskyjen jälkeen vedessä on enemmän ajopuuta ja irronneita laituripölkkyjä, joita ei pimeällä näe ennen osumaa. Lisäksi syysmyrskyjen aallokko on lyhyttä ja jyrkkää.
Väylämerkintöjen kausivaihtelu yllättää monet. Väyläviraston valaistuja kelluvia merkkejä vaihdetaan syksyllä talviviittoihin, ja vaihdon jälkeen merkki voi olla valaisematon. Ajankohta vaihtelee alueittain ja jäätilanteen mukaan. Tarkista tilanne Väyläviraston tiedonannoista merenkulkijoille ennen myöhäissyksyn ajoa.
Näin valmistaudut pimeään ajoon
Ammattilainen aloittaa reitin suunnittelun päivänvalossa. Käytännössä valmistautuminen etenee näin:
1. Merkitse reitin loistot ja niiden tunnukset muistiin tai plotterin reittipisteiksi.
2. Testaa kulkuvalot laiturissa ja tarkista, että sivuvalot näkyvät oikeaan suuntaan.
3. Pakkaa mukaan punavaloinen otsalamppu, varaparistot ja käsivalaisin.
4. Kerro reitti ja arvioitu paluuaika jollekulle maissa.
5. Pudota nopeus 25-30 solmusta 8-12 solmuun tuntemattomilla vesillä.
Reitin pitää olla ennalta ajettu. Ensimmäinen pimeäajo kannattaa tehdä tutulla väylällä, ei uudella saaristoreitillä Kustavissa tai Puruvedellä.
Yleisimmät virheet navigoinnissa pimeällä
Ensimmäinen virhe on luottaa pelkkään plotteriin. Karttadata voi olla puutteellista pienillä veneväylillä, ja GPS-paikannuksessa voi olla 5-10 metrin virhe, mikä kapeassa salmessa riittää karilleajoon. Plotteri täydentää loistojen lukemista mutta ei korvaa sitä. Jos haluat syventää laitepuolta, katso artikkeli veneen elektroniikasta.
Toinen virhe on loiston tunnistaminen yhden välähdyksen perusteella. Rannan katuvalot, mökkien pihavalot ja toisen veneen kulkuvalot sekoittuvat loistoihin etenkin kaupunkien läheisyydessä, kuten Helsingin ja Turun edustalla. Seuraa valoa vähintään kahden täyden jakson ajan.
Kolmas virhe on ajaa liian lujaa. Pimeällä matka ja nopeus ovat vaikeampia arvioida, ja kuljettaja huomaa vastaantulevan veneen myöhemmin. Ruorissa olevan pitää myös voida keskittyä ajamiseen, joten kartan lukeminen kannattaa jättää matkustajalle, jos se on mahdollista.
UKK
Tarvitseeko pieni perämoottorivene kulkuvalot?
Kyllä, jos sillä liikutaan pimeällä tai huonossa näkyvyydessä. Alle 7-metrisessä ja enintään 7 solmun veneessä riittää valkoinen ympäri näkyvä valo, mutta useimmat perämoottoriveneet ovat nopeampia ja tarvitsevat myös sivuvalot.
Mitä tarkoittaa sektoriloiston valkoinen sektori?
Valkoinen sektori merkitsee vesialuetta, jolla väylä on turvallinen kulkea. Punainen tai vihreä valo kertoo, että olet ajautumassa väylän reunalle, ja sektorien rajat näkyvät merikartassa.
Voiko pimeällä ajaa pelkän plotterin avulla?
Ei turvallisesti. Plotteri on hyvä apuväline, mutta loistojen lukeminen, oikea nopeus ja paperinen merikartta varalla ovat tarpeen, koska laitteet voivat pettää ja karttadatassa voi olla puutteita.
Viimeinen vinkki ennen syksyn ensimmäistä pimeäajoa
Aja tuttu reitti kerran tarkoituksella hämärässä, kun mukana on toinen kokenut veneilijä. Opit tunnistamaan reitin loistot, huomaat kulkuvalojen viat ja totut ajamaan hitaammin. Navigointi pimeällä on taito, joka harjaantuu tekemällä, ja syyskuun hämärä on turvallisempi harjoituskenttä kuin marraskuun sysipimeä ilta.