Perämoottorin potkuri on veneen halvimpia ja samalla väärinymmärretyimpiä osia. Oikealla potkurilla sama moottori kiihdyttää paremmin, kuluttaa vähemmän ja kestää pidempään, väärällä se joko jää alle tehoalueensa tai ylikierrostaa joka kerta, kun kaasu painetaan pohjaan. Tämä artikkeli on veneilijälle, joka miettii perämoottorin potkurin valintaa uuden moottorin, rikkoutuneen potkurin tai huonosti kulkevan veneen takia. Lopuksi tiedät, mitä nousu, halkaisija ja materiaali tarkoittavat ja miten niiden perusteella valitaan.
Mitä potkurin merkinnät kertovat
Potkurin kylkeen tai napaan on lyöty kaksi lukua, esimerkiksi 13 1/4 x 17. Ensimmäinen on halkaisija ja jälkimmäinen nousu, molemmat tuumina. Potkurit myydään tuumamitoilla myös Suomessa, joten kannattaa tottua niihin.
Halkaisija on sen ympyrän läpimitta, jonka lapojen kärjet piirtävät. Se määräytyy pitkälti moottorin tehon ja vaihteiston mukaan, eikä sillä yleensä säädetä mitään. Valmistaja tarjoaa kullekin nousulle valmiiksi sopivan halkaisijan.
Nousu on teoreettinen matka, jonka potkuri kulkisi yhdellä kierroksella kiinteässä aineessa, kuin ruuvi puussa. 17 tuuman nousu siis ”kulkee” 17 tuumaa kierrosta kohden. Vedessä tapahtuu aina luistoa, joten todellinen matka on lyhyempi. Nousu on se luku, jota vaihtamalla veneen käytöstä hienosäädetään.
Perämoottorin potkurin valinta alkaa kierrosluvusta
Kokenut mekaanikko ei kysy ensimmäisenä huippunopeutta. Hän kysyy, mihin kierroksiin moottori nousee täydellä kaasulla. Jokaiselle moottorille on määritelty täyskaasun kierroslukualue, esimerkiksi monissa 40-90 hevosvoiman nelitahtisissa noin 5000-6000 r/min. Tarkka alue löytyy omistajan käsikirjasta, ja se kannattaa tarkistaa omasta mallista eikä arvata.
Oikea potkuri on se, jolla moottori pääsee normaalikuormassa alueen ylempään puoliskoon. Jos kierrokset jäävät alle, potkurin nousu on liian suuri ja moottori rasittuu kuin auto, jota ajetaan ylämäkeen viitosvaihteella. Jos kierrokset ylittävät alueen ja rajoitin katkoo, nousu on liian pieni.
Peukalosääntö on, että yksi tuuma nousua muuttaa täyskaasun kierroksia noin 150-200 r/min. Pienempi nousu nostaa kierroksia, suurempi laskee. Mittaus tehdään tyynellä säällä, puhtaalla pohjalla ja sillä kuormalla, jolla venettä oikeasti käytetään.
Käytännön esimerkki on tuttu monelle mökkiveneilijälle. Viisimetrinen alumiinivene ja 60 hevosvoiman Yamaha kulkevat kahdella hengellä erinomaisesti, ja kierrokset ovat sopivasti alueen yläpäässä. Heinäkuussa kyytiin nousee neljä aikuista, kylmälaukku ja täysi tankki, eikä vene enää nouse kunnolla liukuun. Moottori jää 4600 kierrokseen. Ratkaisu on usein tuuman tai kaksi pienempi nousu, jolloin kevyellä kuormalla on hyväksyttävä hieman rajoittimen läheisyyttä. Moni valitsee potkurin raskaimman tyypillisen kuorman mukaan juuri tästä syystä.
Moottorin itse valinnasta ja tehon mitoituksesta on tarkemmin artikkelissa perämoottorin valinta tehon, painon ja polttoainetalouden kannalta.
Myytti: suurempi nousu tekee veneestä nopeamman
Ajatus kuulostaa loogiselta: jos potkuri kulkee kierroksella pidemmän matkan, veneen pitäisi kulkea kovempaa. Todellisuudessa suurempi nousu auttaa vain, jos moottorilla on ylimääräistä tehoa nousta silti oikeisiin kierroksiin. Jos ei ole, kierrokset putoavat, teho jää käyttämättä ja huippunopeus voi jopa laskea.
Liian suuri nousu on lisäksi moottorille haitallinen. Alikierroksilla täydellä kuormalla ajaminen lisää sylinterien painetta ja lämpökuormaa. Nelitahtisissa se voi vuosien mittaan näkyä kulumana, jota ei tavallisessa kausihuollossa havaita. Polttoainetaloudessakaan liian raskas potkuri ei säästä, koska vene roikkuu liukurajalla ja moottori tekee töitä turhaan. Taloudellisesta ajotavasta lisää on kerrottu jutussa veneen polttoainetalous ja taloudellinen ajaminen.
Alumiini, ruostumaton teräs vai komposiitti
Alumiinipotkuri on useimpien moottoreiden vakiovaruste. 40-115 hevosvoiman moottoriin se maksaa tyypillisesti 120-300 €. Alumiini taipuu ja murtuu kivenkosketuksessa, mikä kuulostaa huonolta mutta on usein hyvä asia: potkuri ottaa iskun vastaan ja suojaa vetolaitetta. Kolhiintuneen alumiinipotkurin voi usein korjauttaa 50-100 eurolla.
Ruostumaton teräs maksaa samaan kokoluokkaan noin 450-900 €. Teräksen ansiosta lavat voidaan tehdä ohuemmiksi ja jäykemmiksi, jolloin ne eivät jousta kuormassa. Tuloksena on parempi ote, usein 2-4 km/h enemmän huippunopeutta ja tarkempi käytös jyrkissä käännöksissä. Hinta-hyötysuhde paranee yleensä vasta noin 90 hevosvoimasta ylöspäin.
Komposiittipotkurit ovat edullisimpia, usein alle 100 €. Niitä käytetään varapotkureina ja pienissä moottoreissa. Osassa malleista lavat ovat vaihdettavissa yksitellen, mikä on kätevää kivikkoisilla vesillä.
Tässä kohtaa standardineuvo ”teräs on aina parempi” ei päde. Saimaalla, Päijänteellä ja Saaristomeren matalikoilla kivi osuu potkuriin ennemmin tai myöhemmin. Teräs ei taivu, joten isku siirtyy akseliin ja vaihteistoon. Teräspotkurin vuoksi taipunut potkuriakseli voi maksaa enemmän kuin kymmenen alumiinipotkuria. Matalilla vesillä ajava valitsee usein alumiinin ja pitää toisen alumiinipotkurin varalla veneessä.
Lapamäärä ja napajärjestelmä
Kolmilapainen potkuri on vakio ja tuottaa yleensä parhaan huippunopeuden. Nelilapainen antaa paremman otteen, nopeamman liukuun nousun ja rauhallisemman kulun aallokossa. Se sopii raskaille kabiiniveneille, vetouisteluun hitailla nopeuksilla ja veneisiin, joiden moottori on asennettu korkealle. Huippunopeutta menee tyypillisesti 1-3 km/h.
Napajärjestelmä jää usein huomiotta, vaikka se ratkaisee potkurin vaihdettavuuden. Mercuryn Flo-Torq ja Yamahan SDS ovat esimerkkejä vaihdettavista napasarjoista, joissa kumi- tai muoviholkki vaimentaa vaihteen kolahdusta ja toimii iskunvaimentimena. Kokenut mekaanikko tarkistaa myös vanhemman potkurin napakumin. Jos kumi luistaa, kierrokset nousevat mutta vene ei kiihdy, ja oire sekoitetaan helposti kytkinvikaan.
Yleisimmät virheet potkurin valinnassa
Valinta tehdään ilman kierroslukumittausta. Jos veneessä ei ole kierroslukumittaria, kannattaa hankkia edullinen induktiivinen mittari tai pyytää liikkeestä koeajo. Potkurin ostaminen pelkän tuntuman perusteella on arvaamista.
Potkuri mitoitetaan koeajoon tyhjällä veneellä. Myyjän laiturilla yhden hengen koeajo antaa täysin eri tuloksen kuin perheen kesäretki. Mitoita sen kuorman mukaan, jolla ajat eniten.
Kolhiintuneella potkurilla ajetaan kaudesta toiseen. Pienikin vääntynyt lavan reuna aiheuttaa tärinää, joka kuluttaa akselin tiivisteitä ja laakereita. Jos ohjauspyörä värisee tietyillä kierroksilla, potkuri on ensimmäinen tarkistettava kohde.
Talvisäilytykseen nostaessa potkuri kannattaa irrottaa, puhdistaa akselin urat ja rasvata ne vedenkestävällä rasvalla. Samalla näkee, onko akselin ympärille kiertynyt siimaa, joka voi rikkoa tiivisteen.
UKK
Kuinka paljon yksi tuuma nousua vaikuttaa?
Yksi tuuma nousua muuttaa täyskaasun kierroksia tyypillisesti noin 150-200 r/min. Pienempi nousu nostaa kierroksia ja parantaa kiihtyvyyttä, suurempi laskee kierroksia ja voi nostaa huippunopeutta, jos moottorilla riittää tehoa.
Kannattaako alumiinipotkuri vaihtaa teräkseen?
Kannattaa, jos moottori on noin 90 hevosvoimaa tai enemmän ja vene kulkee pääosin syvillä, tunnetuilla väylillä. Matalilla ja kivikkoisilla järvillä alumiini suojaa vetolaitetta paremmin, ja se on edullisempi vaihtaa.
Mistä tietää, että potkuri on väärä?
Selvimmät merkit ovat täyskaasun kierrokset valmistajan alueen ulkopuolella, hidas liukuun nousu tai rajoittimen jatkuva katkominen. Myös ilmanimu, eli potkurin ”luistaminen” käännöksissä, voi kertoa väärästä lapamallista tai moottorin asennuskorkeudesta.
Varapotkuri ja viimeinen tarkistus
Oikea potkuri löytyy mittaamalla, ei arvaamalla. Selvitä moottorisi täyskaasun kierroslukualue, mittaa kierrokset normaalikuormassa ja säädä nousua tuuma kerrallaan. Valitse materiaali vesistön mukaan: alumiini matalille ja kivikkoisille vesille, teräs tehokkaille moottoreille syville väylille.
Kun sopiva koko on tiedossa, sama potkuri kannattaa hankkia myös varalle. Katsaus varapotkurien valikoimaan kannattaa tehdä jo talvella, sillä keskellä kesää harvinaisempia kokoja voi joutua odottamaan viikkoja. Kun mukana on varapotkuri, sokkatappi, potkurimutteri ja oikean kokoinen hylsy, lomaretki ei pääty yhteen kiveen.