
Suomenlahden saaristo on veneilijälle kapea mutta yllättävän monipuolinen kohde, jossa sisäsaariston suojaisat salmet ja avoimen meren ulkoluodot ovat usein vain muutaman meripeninkulman päässä toisistaan. Tämä artikkeli on tarkoitettu moottori- ja purjeveneilijälle, joka suunnittelee kesän reittiä Hangon ja Haminan välille ja haluaa tietää, missä kannattaa ajaa sisäväylää, missä ulkona ja mihin kohteisiin pysähtyä. Hyvällä reittisuunnittelulla säästää polttoainetta, välttää turhat aallokkoajot ja näkee saariston parhaat paikat.
Mikä tekee Suomenlahden saaristosta omanlaisensa
Saaristomereen verrattuna Suomenlahden saaristovyöhyke on kapea. Paikoin, kuten Porkkalan ja Pellingin edustalla, mantereelta pääsee avomerelle alle kymmenessä meripeninkulmassa. Saaria on silti tuhansia, ja rannikkoa myötäilevä veneväylä kulkee Hangosta Virolahdelle asti.
Suomenlahden luonne vaihtelee selvästi länsi–itä-suunnassa. Hangon ja Tammisaaren alue muistuttaa karuudessaan Saaristomerta, Helsingin ja Porvoon välillä on vilkas kaupunkisaaristo, ja Kotkan–Haminan suunnalla ulkosaaret ovat harvemmassa ja avoimempia. Itäisimmällä osalla on lisäksi rajavyöhyke, jossa liikkuminen vaatii Rajavartiolaitoksen luvan.
Toinen erityispiirre on laivaliikenne. Helsingin ja Tallinnan välillä kulkee suurnopeusaluksia ja autolauttoja tiheästi, ja Kotkan ja Haminan satamiin ajaa rahtilaivoja syväväyliä pitkin. Pienveneilijän pitää ylittää nämä väylät suoraan ja ripeästi, ei ajaa niitä pitkin.
Reittivalinnat Suomenlahden saaristossa: sisäväylä vai ulkoreitti
Kokenut veneilijä katsoo ensin tuuliennustetta ja vasta sitten karttaa. Lounais- ja länsituulet ovat Suomenlahdella kesällä vallitsevia, ja pitkä avoin vesialue nostaa aallon nopeasti. Jo 8-10 m/s lounaistuuli tekee Porkkalanselästä 5-6-metriselle avoveneelle epämukavan, vaikka sisäsaaristossa olisi lähes tyyntä. Tuulen ja aallon lukemisesta saa lisää pohjaa artikkelista veneilyn säätieto ja ennusteen lukeminen.
Sisäväylä on merkitty pääosin 2,4 metrin kulkusyvyydelle, joten se riittää useimmille moottoriveneille ja keskikokoisille purjeveneille. Ulkoreitti on usein suorempi ja nopeampi, ja ajossa on vähemmän mutkia ja kapeita salmia, mutta suojaa ei ole. Käytännössä hyvä reitti yhdistelee molempia: sisällä tuulisina päivinä ja ulkona tyynellä, jolloin aikaa säästyy.
Suunnittelu kannattaa tehdä etapeittain, esimerkiksi näin:
1. Merkitse karttaan avoimet ylitykset (Porkkalanselkä, Pellingin edusta, Kotkan edustan selät) ja päätä etukäteen, millä tuulella ne ylitetään.
2. Valitse joka etapille varasatama, johon pääsee suojaisesti, jos sää yllättää.
3. Laske polttoaine todellisen kulutuksen mukaan ja lisää 30 % varaa.
4. Tarkista tankkauspaikat, sillä ulkosaaristossa niitä on vähän ja aukioloajat ovat lyhyitä alku- ja loppukesästä.
5. Ylitä laivaväylät suorassa kulmassa ja vasta, kun lähestyvät alukset on tunnistettu.
Esimerkki: 6,5-metrinen ohjauspulpettivene, jossa on 150 hv Yamaha tai Mercury, ajaa Helsingistä Porvooseen sisäreittiä noin 30 meripeninkulmaa. Matkanopeudella 25 solmua kulutus on tyypillisesti 1,5-2 litraa meripeninkulmalle, joten polttoainetta kuluu 45-60 litraa. Bensiinin litrahinnalla 2,10 € yhteen suuntaan tulee 95-125 €. Ulkoreitti lyhentää matkaa muutaman meripeninkulman, mutta sivuaallokossa nopeutta joutuu laskemaan, jolloin hyöty usein katoaa.
Suosituimmat kohteet lännestä itään
Hangon Itäsatama on läntisen Suomenlahden vilkkain vierasvenesatama, ja heinäkuussa paikka kannattaa varata etukäteen. Tammisaaren saariston kansallispuistossa ankkuroidaan luonnonsatamiin, ja Jussarön entinen kaivossaari on suosittu käyntikohde.
Helsingin edustalla päiväretkeläiselle riittää kohteita: Suomenlinna, Pihlajasaari ja Vallisaari. Itäisemmät Söderskärin majakkasaaret Porvoon edustalla kiinnostavat retkiveneilijöitä. Pellingin saaristo on monelle itäisen Uudenmaan veneilijälle kesän ykköskohde, jossa on suojaisia lahtia ja palveluita.
Kotkan edustalla Haapasaari ja Rankki ovat hyviä ulkosaariston kohteita, ja Kaunissaari Pyhtäällä tarjoaa sataman ja saunan. Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa sijaitseva Ulko-Tammio on Haminan edustan tunnetuimpia luontokohteita. Vierasvenesatamien yöpymismaksut ovat 2020-luvulla vaihdelleet tyypillisesti 25-45 €:n välillä veneen koon ja palveluiden mukaan.
Yleinen myytti: sisäväylä on aina turvallisin vaihtoehto
Usein ajatellaan, että sisäväylällä ei voi sattua mitään. Todellisuudessa suurin osa pohjakosketuksista tapahtuu juuri sisäsaariston kapeissa salmissa, joissa kivikkoa on lähellä väylää ja viittoja on tiheässä. Väsynyt kuljettaja, joka oikaisee väylän mutkassa, ajaa helposti karille.
Sisäväyläkään ei ole jatkuvasti suojainen. Esimerkiksi Porkkalan niemen kohdalla rannikkoväylä kulkee avoimen selän reunaa, ja aallokko voi olla siellä yhtä paha kuin ulkona. Merimerkkien varma tulkinta on sisäsaaristossa vähintään yhtä tärkeää kuin avomerellä, ja niistä kerrotaan tarkemmin artikkelissa viitat ja merimerkit.
Mitä välttää Suomenlahdella
Liian lyhyt polttoainevara. Ulkosaariston kohteissa ei yleensä ole tankkausmahdollisuutta, ja vastatuuleen ajettaessa kulutus voi kasvaa 30-50 %. Moni joutuu palaamaan hiljaisella vauhdilla mantereen suuntaan.
Rajoitusalueiden unohtaminen. Puolustusvoimien alueilla, kuten Upinniemen ja Hangon edustalla, on maihinnousu- ja liikkumisrajoituksia. Itäisellä Suomenlahdella rajavyöhykkeen raja on merkitty merikarttaan. Plotterin oletusasetukset eivät välttämättä näytä näitä alueita selvästi.
Pelkän puhelimen varassa navigointi. Pitkällä reitillä puhelimen akku tyhjenee ja aurinko häikäisee näyttöä. Kiinteä plotteri, paperinen merikartta ja kompassi ovat edelleen järkevä vähimmäisvarustus, ja muusta varustuksesta saa vinkkejä artikkelista veneen varustelu pitkille matkoille.
UKK
Riittääkö pieni avovene Suomenlahden ulkosaaristoon?
Tyynellä säällä 5-metrinen avovene, jossa on 40-60 hv perämoottori, pääsee esimerkiksi Pihlajasaareen tai Pellinkiin turvallisesti. Avoimet ylitykset kannattaa tehdä aamupäivällä, jolloin merituuli ei ole vielä voimistunut, ja paluu on aikataulutettava ennen iltapäivän tuulta.
Tarvitaanko rajavyöhykkeellä liikkumiseen lupa?
Tarvitaan. Itäisen Suomenlahden rajavyöhykkeellä liikkuminen vaatii Rajavartiolaitoksen myöntämän luvan, ja vyöhykkeen raja näkyy merikartassa. Tavallisille saaristoreiteille Kotkan ja Haminan edustalla lupaa ei tarvita.
Milloin Suomenlahdella on paras veneilykausi?
Vesi lämpenee yleensä kesäkuun puolivälissä, ja kesä- ja elokuussa satamat ovat väljempiä kuin heinäkuussa. Elokuussa illat pimenevät, joten pidemmille siirtymille kannattaa varata valoisaa aikaa.
Yhteenveto ja viimeinen vinkki
Suomenlahden saaristossa reitin ratkaisevat tuulen suunta, avoimet ylitykset ja polttoainehuolto. Kun avoimet selät on tunnistettu ja varasatamat valittu etukäteen, retkellä ehtii nauttia Hangon karuista luodoista ja Kotkan ulkosaarista ilman ikäviä yllätyksiä.
Yksi käytännön vinkki toimii joka kesä: lähde aikaisin aamulla. Suomenlahdella merituuli voimistuu tyypillisesti iltapäivällä, ja ennen puoltapäivää ajettu siirtymä on lähes aina tasaisempi, nopeampi ja polttoainetaloudellisempi.