Veneilyn ympäristövastuu on käytännössä joukko pieniä valintoja: minne viet käymäläjätteet, mihin lasket ankkurin ja millä pohjamaalilla veneesi on maalattu. Tämä artikkeli on tarkoitettu moottoriveneilijöille, purjehtijoille ja kalastusveneilijöille, jotka haluavat tietää, mitä laki vaatii ja mikä oikeasti vaikuttaa vesistön kuntoon. Kun nämä asiat ovat selvillä, ympäristöasiat hoituvat rutiinilla eivätkä vie aikaa veneilyltä.
Suomessa veneilykausi on lyhyt, mutta veneitä on paljon. Venerekisterissä ja rekisteröimättöminä veneitä on yhteensä satoja tuhansia. Siksi yksittäisen veneilijän tavoilla on yhteisvaikutus, joka näkyy esimerkiksi Saaristomeren matalissa lahdissa ja Saimaan rantakallioilla.
Käymäläjätevedet ja septitankin tyhjennys
Käymäläjätevesien päästäminen veteen on kielletty kaikilla Suomen vesialueilla, myös sisävesillä. Jos veneessä on kiinteä käymälä, siinä pitää olla septitankki tai jätevedet on voitava toimittaa maihin. Pienemmissä veneissä kannettava kemiallinen käymälä on usein järkevin ratkaisu, kunhan sen voi tyhjentää maissa jäteastiaan tai imutyhjennysasemalle.
Imutyhjennysasemia on vierasvenesatamissa ja polttoaineasemien yhteydessä rannikolla, ja niitä on paljon myös Päijänteellä ja Saimaalla. Tyhjennys on usein maksuton tai maksaa muutaman euron. Kokenut veneilijä katsoo ennen pitkää reittiä, missä asemat sijaitsevat. Hän myös tarkistaa, onko veneen tyhjennysliitin samaa standardikokoa kuin aseman suutin.
Rajatapaus on vanha kabiinivene, jossa käymälä on aikanaan johdettu suoraan pohjaventtiilin kautta ulos. Sellaista ei voi käyttää Suomessa laillisesti. Venttiili suljetaan ja sinetöidään tai järjestelmä muutetaan tankilliseksi. Huolto- ja telakkayritykset tekevät muutostöitä, ja septitankin asennus maksaa tyypillisesti useita satoja euroja. Hinta riippuu paljon veneen rakenteesta.
Roskat, ongelmajätteet ja harmaat vedet
Sekajätteet kuuluvat mukana tuotaviksi. Pidä Saaristo Siistinä ry ylläpitää rannikolla ja suurilla järvillä huoltopisteitä, joissa voi lajitella jätteet ja tyhjentää käymälän. Pisteet rahoitetaan pitkälti vapaaehtoisilla jäsenmaksuilla. Jos käytät pisteitä usein, maksu on reilu tapa osallistua niiden ylläpitoon.
Kalastusveneilijän erityinen riski on siima. Vanha monofiilisiima ei häviä luonnosta vuosikymmeniin, ja linnut ja kalat sotkeutuvat siihen. Siimanpätkät kannattaa kerätä erilliseen pussiin jo veneessä.
Ongelmajätteiksi luetaan käytetty moottoriöljy, vaihteistoöljy, öljynsuodattimet, akut, hätäraketit ja maalijäämät. Ne viedään sataman tai telakan keräyspisteeseen tai jäteasemalle. Vanhentuneet hätäraketit eivät kuulu sekajätteeseen. Moni venetarvikeliike ja paloasema ottaa niitä vastaan, mutta käytäntö kannattaa tarkistaa etukäteen.
Harmaat vedet eli tiskivedet ja suihkuvedet eivät ole päästökiellon piirissä. Pesuaineiden kanssa kannattaa silti olla tarkkana.
Ankkurointi ja rantautuminen ilman jälkiä
Matalissa, suojaisissa lahdissa kasvaa vesikasvillisuutta, kuten meriajokasniittyjä ja rakkolevää. Ne ovat kalojen kutu- ja poikasalueita. Kun ankkuri raahautuu pohjaa pitkin, se repii kasvillisuutta irti juurineen, ja ankkuriketju tekee saman, kun vene kääntyy tuulessa. Vaurion korjaantuminen voi kestää vuosia.
Ammattilainen ankkuroi mieluummin hiekka- tai savipohjalle kuin kasvillisuuden keskelle. Kaikuluotaimesta tai plotterin pohjanlaatutiedosta näkee usein, millainen pohja on. Saaristossa perinteinen kallioon kiinnittyminen ja peräankkuri on ympäristön kannalta hyvä tapa, kun kallioon lyödään vain kiila eikä puihin sidota köysiä niin, että kaarna kuluu. Ankkurin ja kiinnitysvälineiden valinnasta kerrotaan tarkemmin artikkelissa vinssit, ankkurit ja kiinnitysvälineet.
Lintujen pesimäaikana luotoihin ja saariin on monin paikoin maihinnousukielto. Kielto alkaa tyypillisesti huhtikuun alussa ja päättyy heinäkuun puolivälissä tai lopussa. Rajoitukset näkyvät merikartoissa ja maastossa olevissa kylteissä. Esimerkiksi Saaristomeren veneilyalueilla näitä kohteita on paljon. Myös pelkkä hidas ohiajo liian läheltä voi saada emot jättämään pesän.
Pohjamaali, pesu ja vieraslajit
Myrkkymaalien eli biosidisten antifouling-maalien käyttöä säännellään tarkasti. Suomessa sallitut valmisteet hyväksyy Tukes, ja sisävesillä myrkkymaalien käyttö ei ole sallittua. Osalla valmisteista on lisäksi alueellisia rajoituksia, jotka on kerrottu pakkauksessa. Saimaalla tai Päijänteellä veneilevä ei siis tarvitse myrkkymaalia lainkaan. Siellä riittää hyvin vahattu pohja tai myrkytön kova maali. Vaihtoehdoista kerrotaan lisää artikkelissa veneen pohjamaalaus ja antifouling.
Rannikolla kannattaa harkita pohjan harjapesuria, joita on esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ja Turun saaristossa. Yksi pesukerta maksaa usein 30-60 €. 2-3 pesua kesässä korvaa myrkkymaalin useimmilla huviveneilijöillä. Vanhan maalin hionta tehdään telakalla pressun päällä, ja pölyt kerätään talteen. Hiontapöly ei saa valua maahan tai veteen.
Trailerivenettä siirretään usein järveltä toiselle, ja silloin mukaan voi tarttua vieraslajeja. Vesirutto leviää helposti potkuriin tai traileriin jääneestä kasvinpalasesta. Ennen kuin vene lasketaan uuteen vesistöön, poista kasvinjäänteet, tyhjennä pilssi maalle ja anna veneen kuivua.
Yleisimmät virheet veneilyn ympäristövastuussa
Nämä kolme virhettä toistuvat satamissa ja ankkuripaikoilla vuodesta toiseen:
– Tankkausroiskeet: polttoainetta täytetään liian nopeasti, ja ylimääräinen bensiini valuu ilmausaukosta veteen. Täytä hitaasti viimeiset litrat ja pidä imeytysliina valmiina.
– Pilssiveden pumppaus suoraan veteen: moottoritilan pilssissä on usein öljyä. Imeytysmatto pilssissä ja tarkistus ennen pumppausta estävät öljykalvon.
– Kotimaalaus väärällä maalilla: rannikolla ostettu myrkkymaali sivellään järvellä pidettävän veneen pohjaan, vaikka se on laiton ja turha.
Myytti: biohajoava pesuaine on vaaraton vesistölle
Monessa pesuainepullossa lukee ”biohajoava”, ja sen tulkitaan tarkoittavan, että pesuvedet voi huuhtoa suoraan järveen. Biohajoavuus kertoo vain, että aine hajoaa ajan kanssa. Hajoaminen kuluttaa vedestä happea, ja moni pesuaine sisältää fosfaatteja tai tensidejä, jotka lisäävät rehevöitymistä ja ovat haitallisia vesieliöille.
Paras tapa on pestä vene maissa pesupaikalla, josta vedet kerätään talteen, ja käyttää mietoa venepesuainetta säästeliäästi. Jos vene pestään laiturilla, harja ja makea vesi riittävät useimmiten pelkkään pölyyn ja lintujen jätöksiin.
UKK
Saako kemiallisen käymälän tyhjentää tavalliseen sekajäteastiaan?
Ei pääsääntöisesti. Kemiallisen käymälän sisältö tyhjennetään imutyhjennysasemalle tai sille merkittyyn kaatopaikkaan. Kemikaalien takia se ei sovi kompostiin eikä sekajätteeseen.
Tarvitseeko sisävesillä liikkuva perämoottorivene septitankin?
Vain, jos veneessä on kiinteä käymälä. Avoveneessä tai ohjauspulpettiveneessä ilman käymälää septitankkia ei tarvita. Päästökielto koskee kuitenkin kaikkia käymäläjätevesiä myös sisävesillä.
Onko kallioon kiinnittyminen ympäristön kannalta parempi kuin ankkurointi?
Usein on, kun pohjassa on vesikasvillisuutta, koska keulaköysi kallioon ja kevyt peräankkuri liikuttavat pohjaa vähemmän kuin vapaasti kääntyvä vene. Kallion pinnalla kasvavaa sammalta ja jäkälää ei pidä silti kuluttaa turhaan.
Ympäristövastuu veneilijän kauden rutiinina
Veneilyn ympäristövastuu toteutuu helpoimmin, kun siitä tehdään osa kauden normaaleja rutiineja. Keväällä pohjamaali valitaan vesistön mukaan, ja kesällä septitankki tyhjennetään ennen kuin se on täynnä. Ankkuripaikaksi katsotaan kasviton pohja, ja jätteet tuodaan maihin. Syksyllä öljyt, akut ja vanhat hätäraketit viedään keräykseen samalla, kun vene nostetaan talvisäilytykseen. Kun nämä rutiinit hoituvat, puhtaat vedet säilyvät myös tuleville kesille.