Väylän merkit ovat veneilijän tärkein turvallisuustieto heti kuljettajan oman valppauden jälkeen. Tämä artikkeli on tarkoitettu ensimmäistä venettään hankkivalle ja kokeneemmalle veneilijälle, joka haluaa kerrata asiat ennen uutta kautta. Viitat ja merimerkit noudattavat Suomessa kahta pääjärjestelmää, kardinaali- ja lateraalijärjestelmää. Kun ne osaa lukea, pysyy syvässä vedessä myös silloin, kun plotterin ruutu sammuu tai heijastaa auringonvaloa niin, ettei siitä näe mitään.
Suomen saaristossa ja järvillä kivikko voi olla vain veneen mitan päässä väylästä. Siksi merkkien tunnistaminen ei ole teoriaa vaan käytännön taito, jota tarvitaan joka kerta laiturista lähdettäessä.
Lateraalijärjestelmä – punainen ja vihreä väylän reunoilla
Suomi kuuluu IALA:n A-alueeseen, kuten koko Eurooppa. Lateraalimerkit kertovat väylän reunat suhteessa väylän kulkusuuntaan. Kun kuljet kulkusuuntaan, punainen merkki jätetään vasemmalle ja vihreä oikealle.
Punaisen vasemman puolen viitan huipputunnus on punainen lieriö. Vihreän oikean puolen viitan huipputunnus on vihreä kartio, jonka kärki osoittaa ylöspäin. Jos merkissä on valo, se on punaisessa merkissä punainen ja vihreässä vihreä.
Ratkaisevaa on tietää, mikä kulkusuunta on. Merellä se on yleensä mereltä kohti satamaa tai rannikkoa. Sisävesillä kulkusuunta on pääsääntöisesti alajuoksulta yläjuoksulle. Merikarttaan on merkitty nuolisymboli niihin kohtiin, joissa suunta ei ole itsestään selvä. Tällaisia ovat esimerkiksi saarten väliset poikittaisväylät Saaristomerellä tai Saimaan monihaaraiset reitit.
Kardinaalijärjestelmä – ilmansuunta kertoo turvallisen puolen
Kardinaalimerkki ei liity kulkusuuntaan. Se kertoo, millä puolella merkkiä on turvallista vettä. Pohjoisviitta ohitetaan pohjoisesta, eteläviitta etelästä ja niin edelleen. Merkit ovat keltamustia, ja huipussa on kaksi mustaa kartiota.
Kartioiden asento kertoo ilmansuunnan:
– Pohjoisviitta: kartiot kärjet ylöspäin, yläosa musta ja alaosa keltainen
– Eteläviitta: kartiot kärjet alaspäin, yläosa keltainen ja alaosa musta
– Itäviitta: kartioiden kärjet poispäin toisistaan, musta-keltainen-musta
– Länsiviitta: kartioiden kärjet vastakkain, keltainen-musta-keltainen
Musta väri on aina siinä kohdassa, johon kartioiden kärjet osoittavat. Kun tämän muistaa, väriraidoitusta ei tarvitse opetella erikseen. Valot ovat valkoisia ja vilkkuvat samassa logiikassa kuin kellotaulu. Pohjoisviitta vilkkuu jatkuvasti, itäviitta kolmen välähdyksen ryhmissä ja eteläviitta kuuden välähdyksen ryhmissä, joita seuraa pitkä välähdys. Länsiviitta vilkkuu yhdeksän välähdyksen ryhmissä.
Muut merimerkit, jotka on hyvä tunnistaa
Väylillä on myös muita merkkejä. Erilliskarimerkki on musta, sen keskellä on punainen vaakaraita ja huipussa kaksi mustaa palloa. Se seisoo suoraan pienen karikon päällä tai vieressä, ja sen ympärillä on syvää vettä. Silti merkkiin ei kannata ajaa kiinni.
Turvavesimerkissä on puna-valkoiset pystyraidat ja punainen pallo. Se kertoo, että ympärillä on kulkukelpoista vettä, ja se on usein väylän alussa. Keltainen erikoismerkki, jossa on X-huipputunnus, osoittaa esimerkiksi kaapelialueen, vesihiihtoalueen tai rajoitusalueen. Rannalla olevat linjataulut ja kummelit täydentävät kelluvia merkkejä. Kahdesta linjataulusta muodostuva linja näyttää kapeassa salmessa tarkemman kulkulinjan kuin mikään viitta.
Myytti: viitta seisoo karin päällä
Moni aloittelija ajattelee, että viitta on kiinnitetty itse kiveen ja vaara on vain merkin kohdalla. Tämä ei pidä paikkaansa. Viitta ankkuroidaan pohjaan painolla, ja se merkitsee väylän reunaa tai turvallista puolta, ei tarkkaa estettä. Matalikko voi jatkua kymmeniä metrejä merkin takana. Itä-Suomen järvillä ja Pohjanlahden matalassa saaristossa tämä näkyy erityisen selvästi.
Toinen virheellinen uskomus on, että punainen jätetään aina vasemmalle. Jos tulet satamasta merelle päin, kuljet kulkusuuntaa vastaan. Silloin punainen merkki jää oikealle ja vihreä vasemmalle.
Yleisimmät virheet merimerkkien kanssa
Ensimmäinen virhe on oikaista viittojen välistä. Kesäasukas tuntee lahtensa ja ohittaa länsiviitan itäpuolelta, koska ”täällä on aina ajettu”. Keskiveden aikana se saattaa onnistua, mutta matalan veden aikana Saimaalla tai voimakkaan itätuulen painaessa vettä pois Suomenlahdelta sama reitti voi maksaa vetolaitteen. Uusi perämoottorin potkuri ja korjaus maksavat helposti satoja euroja. Pahimmillaan vaurio ulottuu runkoon asti.
Toinen virhe on katsoa yksittäistä merkkiä ilman karttaa. Kokenut veneilijä etsii seuraavan merkin jo ennen kuin ohittaa edellisen ja tarkistaa sen numeron tai sijainnin kartalta. Erillinen viitta voi kuulua myös risteävään väylään, ja silloin sen värit tarkoittavat eri asiaa kuin oman reitin merkit.
Kolmas virhe tehdään keväällä. Jäät voivat siirtää viittoja, ja osa merkeistä vaihdetaan talveksi jääpoijuihin tai jääviittoihin. Toukokuun alussa kaikki merkit eivät välttämättä ole paikallaan. Ensimmäiset ajot kannattaa tehdä hitaasti ja kaikuluotainta seuraten.
Käytännön esimerkki: Saaristomeren väylä illalla
Ajatellaan 5,5-metristä ohjauspulpettivenettä, jossa on 70 hevosvoiman Yamaha, ja joka palaa elokuun iltana kohti Nauvoa. Plotteri näyttää reitin, mutta matalalta paistava aurinko häikäisee näyttöä. Kuljettaja tunnistaa edessä olevan eteläviitan kartioista, jotka osoittavat alaspäin, ja ohittaa sen eteläpuolelta. Seuraava punainen lieriö jää vasemmalle, koska vene on matkalla kohti rannikkoa. Ratkaisuun ei tarvita yhtään näyttöä.
Tämän takia moni ammattilainen pitää ohjauspaikalla myös paperisen merikartan ja kompassin. Sähköinen navigointi on erinomainen apu, mutta se ei korvaa merkkien lukutaitoa. Esimerkiksi GPS-laitteet ja sähköiset merikartat näyttävät merkit symboleina. Vesillä ne pitää silti tunnistaa omin silmin.
Merimerkit ja vesiliikennelaki
Vesiliikennelaki velvoittaa kuljettajan noudattamaan vesiliikenteen merkkejä ja huolehtimaan siitä, ettei vene aiheuta vaaraa. Merkkien tahallinen siirtäminen, vahingoittaminen ja veneen kiinnittäminen viittaan ovat kiellettyjä. Kiinnitetty vene voi siirtää kevyen viitan pois paikaltaan, jolloin se johtaa seuraavaa veneilijää harhaan. Lisää perussääntöjä löydät artikkelista veneilyturvallisuus aloittajalle.
UKK
Miten muistan kardinaalimerkkien huipputunnukset?
Kartioiden kärjet osoittavat merkin mustaan osaan. Pohjoisviitan kärjet osoittavat ylös, ja eteläviitan kärjet osoittavat alas. Länsiviitan kartiot muistuttavat vyötäröä, ja itäviitan kartiot muodostavat munamaisen kuvion.
Mistä tiedän väylän kulkusuunnan?
Merellä kulkusuunta on yleensä mereltä kohti satamaa ja sisävesillä alajuoksulta yläjuoksulle. Epäselvissä kohdissa suunta on merkitty merikarttaan nuolella.
Ovatko järvien merimerkit samanlaisia kuin merellä?
Ovat. Saimaalla, Päijänteellä ja muilla sisävesillä käytetään samaa kardinaali- ja lateraalijärjestelmää kuin rannikolla. Sisävesien kartoissa on kuitenkin kannattavaa tarkistaa kulkusuunta erikseen.
Merkkien lukutaito kulkee mukana joka matkalla
Lateraalimerkit näyttävät väylän reunat kulkusuunnan mukaan: punainen jää vasemmalle ja vihreä oikealle. Kardinaalimerkit kertovat ilmansuunnan, jossa on turvallista vettä. Kun lisäksi tunnistaa erilliskari-, turvavesi- ja erikoismerkit, osaa toimia useimmilla Suomen väylillä. Käytännön vinkiksi: kertaa huipputunnukset joka kevät ennen ensimmäistä ajoa ja ota kartta esiin jo laiturissa, ei vasta silloin, kun ensimmäinen tuntematon viitta tulee vastaan.