Käytetyn veneen kosteusmittaus kertoo lasikuiturungon kunnosta enemmän kuin kiiltävä gelcoat tai myyjän vakuuttelu. Kun ostat 1980- tai 1990-luvulla valmistettua lasikuituvenettä, osmoosi lasikuiturungossa on yksi suurimmista piilevistä riskeistä. Pahimmillaan se voi nostaa kokonaishinnan tuhansilla euroilla. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten kosteus mitataan oikein, miltä osmoosi näyttää ja milloin löydöksen takia kannattaa luopua kaupoista.
Mitä osmoosi lasikuiturungossa tarkoittaa
Lasikuiturunko ei ole täysin vesitiivis. Gelcoat-pintakerros päästää hitaasti vesihöyryä läpi, ja laminaatin sisällä vesi reagoi kovettumattomien hartsijäämien ja liuottimien kanssa. Syntyy happamia yhdisteitä, jotka vetävät lisää vettä puoleensa. Paine kasvaa, ja gelcoatin alle muodostuu rakkuloita.
Puhkaistusta osmoosirakkulasta valuu tyypillisesti kirpeälle, etikalle haisevaa nestettä. Tämä on varmin merkki aidosta osmoosista. Pelkkä kupru maalipinnassa voi olla myös antifouling-kerrosten irtoamista, mikä on aivan eri asia.
Osmoosille alttiimpia ovat 1970- ja 1980-lukujen veneet, joissa käytettiin ortoftaalihappopohjaista polyesterihartsia. Nykyaikaiset isoftaali- ja vinyyliesterihartsit kestävät selvästi paremmin, ja monet valmistajat antavat uusille veneilleen osmoosisuojan.
Myytti: makeassa vedessä osmoosia ei synny
Sisävesillä veneilevät kuulevat usein, että Saimaalla tai Päijänteellä osmoosista ei tarvitse välittää. Asia on päinvastoin. Osmoottinen paine-ero laminaatin sisällä olevan liuoksen ja ympäröivän veden välillä on suurempi makeassa vedessä, joten vesi tunkeutuu runkoon tehokkaammin kuin suolaisessa merivedessä.
Suomalaista sisävesivenettä suojaa käytännössä lyhyt veneilykausi. Kun vene on vedessä vain touko–lokakuun ja kuivuu talven kuivilla, kosteus ei pääse kertymään samalla tavalla kuin Välimerellä ympäri vuoden kelluvissa veneissä. Lyhyt kausi suojaa kuitenkin vain osittain, ja vanhoissa järviveneissä osmoosia löytyy säännöllisesti.
Käytetyn veneen kosteusmittaus käytännössä
Kosteusmittari mittaa laminaatin sähköisiä ominaisuuksia muutaman sentin syvyydeltä rikkomatta pintaa. Veneisiin tehdyt mittarit, kuten Tramex Skipper Plus ja Sovereign Quantum, on kalibroitu lasikuidulle. Rakennusalan halvat puukosteusmittarit eivät anna lasikuiturungosta luotettavaa tulosta.
Mittarin näyttämät luvut ovat suhteellisia, ja eri merkkien asteikot poikkeavat toisistaan. Kokenut tarkastaja ei siksi tuijota yksittäistä lukemaa vaan vertaa. Vertailukohdaksi otetaan vesirajan yläpuolinen vapaalaita tai kansi, joka on käytännössä kuiva. Jos pohjan lukemat ovat moninkertaisia vapaalaitaan verrattuna, laminaatissa on vettä.
Ammattilainen etenee näin:
1. Tarkista ajankohta. Veneen pitää olla ollut kuivilla vähintään 3-4 viikkoa. Juuri nostettu vene näyttää aina märältä.
2. Kuivaa pinta. Kaste, sade ja aamukosteus nostavat lukemia. Mittaa kuivalla säällä, mieluiten iltapäivällä.
3. Mittaa ruudukossa. Noin 30-50 cm välein koko vedenalaiselta osalta, kumpaakin kylkeä vertaillen.
4. Tarkista riskikohdat. Kölin liitos, potkuriakselin ja anturien läpiviennit, peräpeili sekä pohjan matalimmat kohdat.
5. Kirjaa tulokset. Valokuva ja lukemat paperille, jotta niitä voi verrata myöhemmin tai näyttää myyjälle.
Mittaustulos ei yksin todista osmoosia. Märkä laminaatti on riski, mutta varsinainen osmoosi vahvistetaan silmämääräisesti rakkuloista ja niiden sisällöstä.
Milloin kosteusmittarin lukemiin ei voi luottaa
Vanhat kuparipitoiset antifouling-maalit nostavat lukemia, koska mittari reagoi metallipigmenttiin. Paksun maalikerroksen läpi mitattuna koko pohja voi näyttää märältä, vaikka laminaatti olisi kunnossa. Tällöin ammattilainen hioo pieniä koealueita puhtaaksi ja mittaa niistä.
Toinen rajatapaus on sandwich-rakenne. Monissa kotimaisissa veneissä, kuten vanhemmissa Finnmastereissa ja Busterin sekä Yamarinin kokoluokan perämoottoriveneissä, kannessa tai peräpeilissä on vaneri- tai balsaydin. Märkä ydin antaa korkean lukeman, mutta kyse on lahosta tai ytimen kosteudesta, ei osmoosista. Peräpeilin vaneri on usein kalliimpi korjattava kuin lievä pohjan osmoosi, koska perämoottori rasittaa juuri sitä kohtaa.
Mittausta kannattaa täydentää muovivasaralla koputtelemalla. Kumea ääni kertoo delaminaatiosta tai irronneesta ytimestä, kirkas ääni ehjästä laminaatista.
Osmoosin korjaus ja sen hinta
Lievät, harvat rakkulat eivät välttämättä vaadi heti mitään. Moni vene seilaa vuosia muutaman pikkurakkulan kanssa ilman rakenteellisia ongelmia. Kun rakkuloita on runsaasti tai ne ovat kolikon kokoisia, edessä on peruskorjaus.
Korjaus etenee yleensä samassa järjestyksessä: gelcoat kuoritaan koneellisesti pois, laminaatti pestään ja kuivatetaan, minkä jälkeen pinta suojataan epoksikerroksilla. Kuivatus kestää tyypillisesti koko talven, noin 4-6 kuukautta, ja sitä nopeutetaan lämmöllä ja kosteudenpoistolla. Epoksisuojaukseen käytetään esimerkiksi International Gelshield -sarjaa.
Kustannukset ovat suuruusluokaltaan 3 000-8 000 € 6-7 metrin moottoriveneelle ja 10 000-20 000 € tai enemmän 30-jalkaiselle purjeveneelle, riippuen telakasta ja vaurion laajuudesta. Kun 25 vuotta vanhan 6-metrisen avoveneen markkina-arvo on 8 000 €, osmoosikorjaus voi syödä lähes koko hinnan.
Tämän vuoksi löydös vaikuttaa kauppahintaan suoraan. Jos koneellinen kuorinta näyttää tarpeelliselta, hyvä neuvottelupohja on pyytää hinnasta pois telakan kirjallisen arvion verran. Laajempi ostajan tarkastuslista löytyy oppaasta käytetyn veneen ostaminen ennen kauppoja.
Yleisimmät virheet kosteusmittauksessa
Ensimmäinen virhe on mitata vene heti noston jälkeen syksyllä. Jokainen vedessä ollut runko näyttää silloin märältä, ja hyvä vene voi jäädä ostamatta turhaan. Toisaalta myyjä, joka ehdottaa mittausta lokakuun ensimmäisellä viikolla nostetulle veneelle, ei välttämättä tiedä asiasta.
Toinen virhe on luottaa myyjän vanhaan mittausraporttiin. Kahden vuoden takainen lukema ei kerro nykytilasta, eikä raportista näe, missä olosuhteissa mittaus tehtiin.
Kolmas virhe on pitää epoksipohjaa täytenä takuuna. Jos epoksikerros on hiottu läpi pohjamaalien poiston yhteydessä tai siihen on tullut karilleajon kolhuja, suoja on rikki juuri niistä kohdista. Pohjan maalikerroksista ja niiden huollosta kerrotaan lisää artikkelissa veneen pohjamaalaus ja antifouling.
UKK
Voiko kosteusmittauksen tehdä itse?
Voi, jos käytössä on lasikuidulle tarkoitettu mittari ja ymmärrät vertailumittauksen periaatteen. Venekatsastajat ja telakat tekevät mittauksen tyypillisesti 150-400 €:n hintaan, ja tulkinta on silloin luotettavampi.
Paljonko osmoosi laskee käytetyn veneen arvoa?
Lievä, paikallinen osmoosi laskee hintaa vain vähän. Laajassa tapauksessa hinnasta kannattaa vähentää vähintään telakan korjausarvion verran, sillä korjaus maksaa pienessäkin veneessä useita tuhansia euroja.
Ehkäiseekö talvisäilytys osmoosia?
Kuiva ja tuulettuva talvisäilytys antaa laminaatille aikaa luovuttaa kosteutta joka vuosi. Tiiviin pressun alla lämmittämättömässä hallissa kosteus voi jäädä runkoon. Vaihtoehtoja on vertailtu artikkelissa veneen talvisäilytys sisällä ja ulkona.
Kuivana mitattu vene on turvallisempi ostos
Kun ostat käytettyä lasikuituvenettä, sovi mittaus ajankohtaan, jolloin vene on ollut kuivilla useita viikkoja, ja mittaa vertaillen eikä yksittäisiä lukemia tuijottaen. Erota todellinen osmoosi maalikuplista ja märästä ytimestä, ja muuta löydökset euroiksi ennen hintaneuvottelua. Kevään paras ostoajankohta on huhtikuu, jolloin talven kuivattama runko kertoo todellisen kuntonsa rehellisimmin.